Kahvila

Istun kahvilan nurkassa ja katselen ympärilleni. Huomaan että hengitykseni on pinnallista ja olen hyvin stressaantunut. Ympärilläni on paljon ääntä ja kolinaa, ääni kantautuu viereisestä ruokakaupasta koska välissämme on vain ohut lasiseinä. Kahvilan puolelta kuuluu tuolien narinaa kun ne liikkuu lattiakaakeleita vasten ja puheensorinaa kun ihmiset keskustelevat ystäviensä ja perheittensä kanssa. Pieni lapsi yrittää päättää minkä värisen mehun haluaa kun äiti pitää kädestä kiinni ja kärsimättömästi yrittää lasta hoputtaa.

Katson ulos ikkunasta, lumihiutaleita tippuu hiljaa maahan ja pimeys laskeutuu taivaalle. Käteni halaa lämmintä kaakaokuppia kun siirrän katseeni kahvilan toiseen nurkkaan, siellä istuu vanha pariskunta. He istuvat aivan hiljaa ja katselevat toisiaan, sisälläni syttyy kummallinen tunne, tunnen lämpöä ja huomaan että suuni on kaartunut hymyyn. He katsovat toisiaan puhumatta sanaakaan mutta minulla on semmoinen aavistus että heillä on käynnissä mykkä keskustelu, heidän ei tarvitse puhua koska ovat eläneet niin kauan yhdessä että tietävät mitä toinen ajattelee. Yhtäkkiä nainen hymyilee ja ihailen hänen ryppyjään silmien ympäri jotka kertovat sen että naisen kasvoilla on varmasti ollut monta hymyä elämän varrella. Mies nojautuu eteenpäin ja laittaa ison kätensä vaimonsa käden ympärille. Nainen kääntyy katselemaan minua ja minusta tuntuu niinkuin olisin tehnyt jotain kiellettyä, vakoillut ja tunkeutunut hetkeen johon en kuulu mutta en pysty laskemaan katsettani vaan hymyilen naiselle joka nyökkää hitaasti vastaukseksi. 

Ihailen heitä ja mietin kuinka kauan he ovat mahtaneet kulkea yhteistä polkua ja montako ylämäkeä heidän liittoonsa mahtuu. 

Mikä on onnellisen avioliiton salaisuus? Koska onnellisiahan ne täytyvät olla kun he näyttävät siltä vai pettääkö ulkoinen kuori ja he vain ovat tyytyneet toisiinsa? Avioliitto on ikuinen työ johon täytyy panostaa, ilman työpanosta ei tule palkkaa.

Juon viimeisen tilkan kaakaostani ja nousen ylös ja puen takkini. Kävelen ulos ja otan syvän hengityksen kylmää ja raikasta ilmaa. Ajattelen lämmöllä tätä vanhaa pariskuntaa ja toivon itselleni samanlaista rakkautta vanhuudenpäivilleni.