Riitely on tärkeää mutta täytyy muistaa että riitelemisestä ei ole hyötyä jos siitä ei opi mitään! Yleensä ihminen aloittaa riidan tai yhtyy siihen koska kokee itse olevansa oikeassa ja joskus käy niin hassusti että molemmat on oikeassa mutta riita silti jatkuu.
Riidellä voi monella eri tavalla ja tunteiden vallassa voi olla vaikeaa kontrolloida itseään mutta sitä voi harjoitella. Itse pyrin riitelyssä välttämään sitä että haukun, otan vanhoja asioita esille, vedän mukaan ulkopuolisia tai muuten luon turhaa pahaa oloa toiselle. Joskus se voi olla vaikeaa mutta aina voi parantaa tapojaan. Riidan aikana on hyvä muistaa että aina voi viheltää pelin poikki ja sanoa seis! Ottaa hengähdystauon ja miettiä miksi oikeasti riitelee, onko riita asian arvoista? Mistä riita alkoi ja mihin lopputulokseen haluaa päästä?
Sitten on hyvä hengittää ja laskea pulssia ennen asian esille ottamista uudestaan.
Miksi olen sitä mieltä että riiteleminen on tärkeää?
Riidat vahvistaa suhteita koska se auttaa meitä ymmärtämään sitä toista ihmistä ja sen ajattelutapaa ja hänen arvojaan. En ole koskaan tavannut ihmistä jonka mielestä kaikki asiat on ok mitä muut ehdottaa tai joka on aina samaa mieltä kaikissa mielipiteissä. Jos ei koskaan riitele se tarkoittaa sitä että menee muitten pillien mukaan ja unohtaa itsensä ja toimii vain niin sanotusti "tossun alla" ja se ei koskaan lopu hyvin eikä semmoinen suhde ole kenenkään etu.
Etenkin suhteitten ensimmäisinä vuosina uskon riitelemisen olevan elintärkeää suhteen rakentamisen kannalta (toki tiettyjen rajojen sisällä) koska silloin luodaan kompromissejä ja luovutaan joistain omista asioista mutta saadaan myös uusia näkökulmia ja sitä kautta luodaan se suhde joka sopii molemmille. Kumpikaan ei luovu kokonaan itsestään eikä kumpikaan näin ollen ole toista arvokkaampi eikä enempää oikeassa kuin toinen.
Olisihan se ihanaa jos kaikki aina osaisi olla niin aikuisia että eivät koskaan riitelisi mutta me tiedämme kaikki että semmoinen itsehillintä on mahdotonta. Se mitä kuitenkin voimme tehdä on riidellä oikein!
Miten riitelen oikein?
Jos riitelemme, sitten mennään mököttämään eri huoneisiin ja toinen nukkuu yönsä sohvalla riitely on ollut turhaa, molemmilla on vain seuraavana päivänä paha mieli eikä mihinkään tulokseen olla päästy.
Parempi tapa on että riidellään ja sitten keskustellaan asiasta. Keskustelun kautta voidaan ymmärtää toisen näkökulmaa ja miettiä miten ongelma ratkaistaan. Molemmat kuuntelevat toisiaan ja molemmat pääsevät rauhallisesti kertomaan omaa näkökulmaansa. Usein riidan jälkeen voi todeta että väärinkäsityksiä on ollut ja aika usein ratkaisu löytyy. Aina kaikki ei saa tahtoaan läpi mutta kun kuunnellaan kaikkien mielipidettä voi ratkaisu löytyä joka mielyttää kaikkia. Silloin riidasta on ollut hyötyä.
Esimerkiksi: mies jättää likaiset sukat sohvalle ja kumppani tulee kotiin ja näkee ne. Hän tulistuu ja ajattelee että enkö minä ole tuhat kertaa sanonut että sukkia ei sohvalle jätetä! Kun mies tulee kotiin kumppani huutaa että mä en enää jaksa leikkiä sun äitiä, nyt sä viet ne likaset haisevat sukat pois sohvalta!
Mies on työpäivän jälkeen väsynyt ja sanoo että lopeta se jankuttaminen. Kumppani tulistuu entisestään ja lähtee ovet paukkuen huoneesta.
Hetken päästä kumppani tulee takas rauhallisempana ja pyytää anteeksi, selittää että töissä on ollut kiireitä ja hän ei vain jaksaisi heti kotiin tultuaan siivota miehen jälkiä. Mies sanoo ettei se haittaa ja tottakai hän vie sukkansa pois, aamulla töihin lähtiessään hän oli huomannut sukassa reiän ja kiireessä heittänyt ne vain pois käsistään eikä ajatellut asiaa sen enempää eikä kotiin tultuaan muistanut koko asiaa.
Tässä tilanteessa riitelyyn löytyy selitys, molemmat ovat väsyneitä ja riita syntyy helposti ennenkuin kumpikaan huomaa asiaa ja pystyy sen jarruttamaan. Kumppani huomaa huutaessaan että asia on aika pieni ja mitätön eikä riitelemisen arvoinen ja tarvii aikalisän ja näin ollen lähtee hengähdystauolle. Kun pulssi on laskenut on hyvä tulla takaisin tilanteeseen ja rauhallisesti käydä läpi mitä tapahtui ja kuunnella miten toinen koki asian. Sitten voi sopia ja todeta että opittiin ettei heti kannata alkaa huutamaan ja ensi kerralla ehkä kumppani muistaa ensin kiltisti kysyä miksi jokin asia ei ole tehty niinkuin pitäisi.
En ole mikään parisuhdeterapeutti tai riitelemisen spesialisti mutta uskallan silti väittää että me itse päätämme miten riitelemme ja miten halutaan riidellä. On tärkeää tuoda omaa näkökantaansa esille mutta on aivan yhtä tärkeää myös kuunnella. Koskaan ei saa vain hyväksyä kaikkia tilanteita vaan keskustella saa ja pitää eikä riitelyä kannata pelätä. Jos riitelyn jälkeen syntyy keskustelu on helppoa pahoitella ja kenellekkään ei jää paha mieli! Riitelemisessäkin voi aina parantaa ja tehdä se paremmin ja sitä kannattaa harjoitella. Kaikki joudutaan joskus riitaan ja se on ihan ok!
