Sekamelska

Olen kauan hautonut ajatusta että haluan taas kirjoittaa, haluan omaksi iloksi luoda tekstiä ajatuksistani, havannoistani ja selvittää sitä sekamelskaa mitä aivoissani pyörii. Puoli vuotta olen miettinyt ja haaveillut mutta pelko on ollut liian läsnä. Olen miettinyt sitä että haluaisin kirjoittaa toisella äidinkielelläni mutta koska olen kouluni käynyt ruotsiksi enkä koskaan ole puhunut kirjakieltä olen pelännyt että kirjoitusvirheitäni tuomittaisiin. Nyt en aio pelätä enää!

Entä sitten jos tekstiini eksyy murre sanoja? Entä sitten vaikka tulisikin kirjoitusvirheitä eikä oikeisiin paikkoihin väliviivaa? Entä sitten vaikka väliviiva eksyy väärään paikkaan? Pääasia on se että ihmiset ymmärtää mitä kirjoitan ja omaksi iloksenihan tätä teen. 

Miksi sitten kirjoittaa suomeksi jos en kerta osaa?

No siksi koska haluan! Jos haluaa jotain sitä pitää tavoittaa. Tällä matkalla toivon oppivani paljon, ehkä opin kirjakieltä paremmin, ehkä en.

Uskon että saatan kirjoittaa joskus myös äidinkielelläni joka on ruotsi, ehkä kirjoitan joskus englanniksi vaikken sitä kovin hyvin osaakkaan! 

Olen kolmen ja puolen vuoden aikana muuttunut hirveästi. Olen tullut äidiksi kahdelle upealle pienelle tytölle enkä voisi siitä olla onnellisempi mutta olen havainnut että olen unohtanut kuka olen silloin kun en ole äiti tai avopuoliso. Mietin mitä minä tein ennen äitiyttä? Mistä haaveilin? 

Opiskelin puuseppä artesaaniksi (joka osottautui olevan aivan väärä ala minulle) ja kirjoitin! Haaveilin kirjailijan urasta, siitä olen haaveillut pienestä tytöstä asti ja haaveilen edelleen, äidinkielen opettajani ammattikoulussa lupasi ostaa ensimmäisen kirjani. Olen sen ajatuksen kuitenkin piilottanut kaapin perukoille ja antanut tietä haaveista perustaa perhe. Nyt kun perheeni on täydellinen niin voisin antaa tilaa vanhoille unelmille taas. Ruuhkavuosien keskellä en voi löytää aikaa kirjan kirjoittamiseen mutta miksipä ei tuottaa lyhyttä tekstiä blogiin ihan vain siksi koska haluan kirjoittaa ja kastella varpaat suurien mahdollisuuksien mereen.

Omaksi iloksi kirjoitan enkä aio ottaa painetta luoda tietynlaista sisältöä tai muuttaa tyyliäni muiden makuun koska se ei ole minun tapaista. Toivon kuitenkin että voisin herättää teksteissäni tunteita tai jopa auttaa ihmisiä! Toivon että sinä lukia haluat kuulla minusta lisää ja keskustella kanssani aiheista joista kirjoitan ja että viihdyt blogissani! Aiheita saa toivoa ja saatan ehkä niistä kirjoittaa.

Tervetuloa blogiini ja ennenkaikkea tervetuloa ajatuksieni sekamelskaan!